Arenysissä parasta on meri, ranta ja rannalla käveleminen.
Kirjoitin siitä runon:
Meren aallot
Ne tuntuvat jalkapohjassa.
Hiekka häipyy jalkojen alta ja saapuu uudelleen seuraavan aallon selässä.Se ääni. Se kohina. Se rauhoittava kohina.
Meren aallot. Se sininen sopusointu. Vaahtopäät tulevat ja menevät
Minä oken tässä. Nyt. Paikallani. Kaikki liikkuu ja muuttuu jatkuvasti.
Elän hetkessä.
– Satu Drufva
Sea waves
They are felt on the soles of the feet.
The sand disappears from under the feet and arrives again on the back of the next wave.That voice. That noise. That soothing noise.
Sea waves. That blue harmony. Foam heads come and go
I’m OK here. Now. At my place. Everything is constantly moving and changing.
I live in the moment.
Carpe diem.– Satu Drufva
Kirjoitin myös Maurille runon:
Hyvä päivä, ei mittää
Oli auringonnousu. Taivas värjäytyi hetkeksi vaaleanpunaiseksi, keltaiseksi, lilaksi ja siniseksi.
Ei mittää.
On luvattu sadetta. Kovaakin sadetta. Saas nähdä tuleeko tulva. Valenciassa oli pari viikkoa sitten tulva. Yli 200 ihmistä kuoli.
Ei mittää.
Kävin kaupassa. Ostin luomuhedelmiä: mangon, päärynöitä, avocadon, tomaatteja.
Ei mittää.
Olen vielä 3 päivää Espanjassa. On jo koti-ikävä.
Ei mittää.
2-11-2024
Syntymäpäiväni. Eveliina tuli käymään. Eveliinan kanssa reissattiin muutenkin. Haikkailtiin lähitenoilla ja Barcelonassa.
pe 1.11.2024
La Reira del Bisbe Pol, 35 08350 Arenys de Mar Barcelona Spain
Eveliina saattoi minut juna-asemalle (Barcelona, Saintsin asema). Blanseniin matkaava juna löytyi ja tunnin kuluttua olin jo Arenys de Marissa. Saavuin residenssiin 1.11.. iltapäivällä. Avaimen sain sovitusta paikasta. Sitten jännitti, että minkälainen mörskä lienee tällä kertaa.vastassa. Avain ei meinannut ensin pyörähtää lukossa, mutta sitten opin oikean tekniikan (työnnä ja vedä jotenkin samaan aikaan).
Ensivaikutelma: No mutta tämähän on kiva! Ja tilava! Iso olohuone, iso parveke ja iso keittiö. Kurkistelin parvekkeelta alas kadulle. Hei vau! Tämä on ihana. Sisäilma tuntui vähäön ummehtuneelle, joten avasin ikkunat ja pistin läpivedon.
Edellisen asukkaan pyykit olivat koneessa. Ja kuivumassa oli kolmet lakanat, pussilakanat ja pyyhkeet. Yäk! Kuivuivat liian tiiviisti ja haisivat ummehtuneelle tiskirätille. Otin vähiten haisevat käyttööni ja muut pesin uudelleen vähän kerrallaan, jotta ehtivät kuivumaan ilmavasti.
Jännittyneenä odotin, että mitähän muuta porukkaa tänne saapuu seurakseni. Ketään ei tullut ekana päivänä. Eikä seuraavana. Eikä seuraavana. Minulla oli tämä iso residenssiasunto: 4 huonetta keittiö ja olkkari. Yhtäkkiä tuntui kovin yksinäiseltä, kun olin tottunut Lissabonin kansainväliseen ilmapiiriin. Pistin viestinä Harri Wessmannille: Onko tänne porukkaa tulossa? Samalla kerroin, että itse lähdeän täältä jo 16.12. Joku saa minun huoneeni käyttöönsä loppukuuksi, jos haluaa.
Vastaa